Alkuvuoden tunnelmia

Long time no see. Huh miten paljon on tapahtunut viimekerrasta,

Tällä hetkellä on kilpailukausi meneillään ja kevätkauden päätähtäimeeni eli EM-kilpailuihin aikaa kaksi kuukautta!

Kirjoittelen vähän viimeviikkojen tapahtumista sekavassa järjestyksessä.

Muutin tammikuussa pois kotoa äidin soppakattiloilta keskustaan viettämään kämppiselämää.. Kotonakin oli hyvä asua, mutta voi miten kivaa tämä uusi vaihekin on ollut. Kämppiksinä mulla on kaksi ihanaa ystävääni. Ollaan kaikki aika meneviä tyyppejä. Yhtenä päivänä esimerkiksi oli aika koomista tajuta toisen kanssa, ettei olla nähty neljään päivään, vaikka kumpikin oli vähintään nukkumassa käynyt kotona. Onneksi välillä nähdään sentään vähän useammin.
Nyt ovat myös punttisali ja urheiluhalli kävelymatkan päässä ja koulumatkakin lyheni, se säästää paljon aikaa arjessani. Huippua!

Alla todistusaineistoa, että soppakattilat porisevat toisinaan myös täällä uudessa kodissa.

Äiti on silti edelleen korvaamaton tuki. On ollut tosi kivaa kun äiti on päässyt tänä vuonna parina viikonloppuna meidän reissuille mukaan.

Helmikuun alussa lähdettiin viikoksi Espanjaan leirille. Päästiin treenaamaan yhden Espanjan menestyneimmän karatekan opissa, sekä Espanjan nuorten maajoukkueen kanssa. Leiri oli ehkä rankin missä olen koskaan ollut. Syynä ehkä se, että osallistuttiin sekä maajoukkueen, että Lealin treeneihin, sekä käytiin välillä punttisalilla jolloin treenimäärää kertyi aikalailla. Treenit saattoivat kestää välillä 2,5 tuntia ja tempo oli todella kova. Jossain vaiheessa meni aina vaan se raja rikki, kun ei enää mieti että väsyttää tai jaksaako, vaan sitä sitten teki vaan täysillä niin paljon kuin jaksoi, vaikka oikestaan ei olisi enää jaksanut. Silti leirillä oli todella positiivinen meininki, koko ajan kannustettiin, tsempattiin ja heiteltiin yläfemmoja. Tosi hyvää aikaa, nautin paljon!

Espanjan jälkeen oli aika palata arkeen ja maajoukkueleirille Pajulahteen. Hyvä meininki ja hyviä treenejä sieläkin!

 Viimeviikonloppuna oltiin Tanskassa. Kovan leireilyn ja treenaamisen jälkeen ei terä ollut kaikista parhain. Hävisin kaksi matsia huonoin ottein. Oman sarjani otteluiden jälkeen tein täsmälleen samalla tavalla kuin tein jo 7-vuotiaana ensimmäisissä kilpailuissani: juoksin vessaan itkemään ja hetken aikaa kaikki tuntui kovin lohduttomalta. Sitten nousin  ylös, pyyhin kyyneleet ja aloin keskittymään seuraaviin matseihin eli joukkueotteluihin jotka olivat edessä vielä illalla.
Illalla sitten sujuikin jo paremmin ,oikeastaan tosi hyvin ja olo ei ollut ollenkaan niin lohduton.
Reissu muuten kuin matsien osalta oli tosi kiva. Meidän seurasta oli 5 ottelijaa ja iskä valmentamassa,  harvoin tulee tylsää kun on meidän konkaronkka reissussa. Oltiin varattu koulumajoitus kisapaikan vierestä. Kuulostaa ankealta, mutta sitä se ei ollut! Pitkän kisapäivän aikana pääsi välillä ottamaan päikkärit, ruoat oli järjestetty ja luokasta löytyi lautapelejä ajan kuluksi. Reissuelämää parhaimmillaan.

Summasummaarum siis vuoden ensimmäisistä kuukausista: tosi hyvää aikaa, olen nautinut paljon. Välillä on kaamosväsymys nostanut päätään, mutta onneksi vasta tässä vaiheessa talvea.

Tänään minulla oli viimeinen päivä kuuden viikon harjoittelujaksostani(josta tosin tuli aika paljon poissaolopäiviä reissujen takia) maahanmuuttajien vastaanottokeskuksessa. Olin yleensä neljä tuntia päivässä harjoittelussa aamu- ja iltatreenien välissä, se oli mukavaa vastapainoa treenaamiselle. Opin myös katsomaan maailmaa jälleen vähän erilaisesta näkökulmasta. Toisaalta mukava on palata myös kouluun. 

Hyvä päivä takana, huomenna tiedossa treenejä ja talkoohommia Eurassa karateseuran kanssa. Viikonloppu siis vaihteeksi reissuton, saan treenailla ja latailla akkuja rauhassa(ja tehdä rästiin jääneitä kouluhommia).

Oikein mukavaa viikonloppua! :)

-Titta